Kuvia KaupSusta

2014-09-27 13:20:00

CM kävi KaupSussa viihdyttämässä ja viihdytettävänä. Katso kuvat galleriasta!

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Nyssestä päivää!

2014-08-16 17:55:36

Eräänä huhtikuun lopun aamuna kello viisi koitti monien jo kolme vuotta odottama hetki, kun kuoromme kolmekymmenpäinen delegaatio starttasi kohti Viron Tarttoa ja Pohjoismaista opiskelijakuorotapaamista, NSSS:ia eli näin meidän kesken Nysseä. Nysse järjestetään kolmen vuoden välein jossain päin pohjolaa. Tätä nykyä mukana olevat maat ovat Suomi, Viro, Ruotsi ja Norja. Itselleni Nysse olikin jo kolmas: kolme vuotta sitten olin mukana Ruotsin Linköpingissä ja kuusi vuotta sitten Norjan Stavangerissa. Useimmat olivat nyt mukana ensimmäistä tai toista kertaa, mutta löytyy CM:n riveistä vielä (ja jälleen) niitäkin, jotka ovat olleet mukana jo yhdeksän vuotta sitten Lappeenrannassa. Nyssessä on todellakin aivan omanlaisensa elämäniloinen tunnelma: kevät aluillaan ja vipellys sen mukaista. Ystävyyssuhteita muihin pohjolan kuoroihin luodaan ja vaalitaan. Ja ennen kaikkea hiotaan sitä oman kuoron sosiaalista timanttia. Tarton Nyssessä laulajia oli noin 1200. Toki opiskelijakuorojen vaihtuvuus on sitä luokkaa, että aina löytyy enemmän uusia kuin vanhoja naamoja. Silti on jännää tunnistaa joukosta samoja naamoja, joita on nähnyt kolme tai kuusi vuotta sitten. 988851_10152104297649639_1600341990845322385_n Torstai-iltana ohjelmassa oli tapahtuman avajaiset ja illalla kuorojen omia konsertteja sekä festivaaliklubi vähemmän väsyneille. Perjantaina olivat yhteiskonsertin harjoitukset sekä illalla CM:n oma konsertti Tarton uudessa teatterissa. Tällä hetkellä CM:n ohjelmistossa popsovituksilla on suuri rooli ja melkein kaikki konsertin kappaleet olivatkin meillä nyt ensiesityksessä. Mukana oli muun muassa johtajamme sovittajankammiostaan vastikään pullauttama Oi Beibi, joka vaati ja sai solistiltaan poikkeuksellista heittäytymistä. Perjantai-iltana oli jälleen mahdollisuus bailata festivaaliklubilla, jossa soitti aivan mahtava ukrainalainen bändi. Lauantai-iltana oli vuorossa festivaalin yhteiskonsertti. Kuvaava osoitus järjestäjien kunnianhimosta on, että konsertissa laulettiin tilaisuuteen varta vasten sävelletty teos. Itse pidin teosta onnistuneena valintana yhteiskonserttiin. Se ei ollut liian vaikea oppia melko lyhyessä harjoitusajassa ja siinä yhdistyi useita elementtejä sekä kauniita lauluja kaikista osallistujamaista. Konsertin jälkeen oli aika vetää parhaat iltahynttyyt ylle ja siirtyä gaalaillalliselle. Illallisen istumajärjestys oli vapaampi kuin aikaisemmissa Nysseissä, mutta mahdollisti kuitenkin muiden kuorojen laulajiinkin tutustumisen. Oma sijoitukseni keskittyi kenties liikaakin Turku-Tampere -suhteiden luomiseen, siksi itse taivun ennemmin täysin sekoitetun istumajärjestyksen kannalle. Myöhemmin tanssilattialla sentään pääsi hoitamaan myös Suomi-Norja -suhteita.

10295297_10152255209119191_8385491949884646726_o

Virolaiset olivat todella päättäneet pistää parastaan ja järjestää kaikkien aikojen Nyssen. Moni asia olikin pitkälle ideoitu, mutta asian kääntöpuoli oli kevyt suorittamisen sivumaku. Jatkuva hoppu seuraavaan osoitteeseen ei herättänyt kuorolaisissa ihastusta ja järjestäjien ylimitoitettu huoli yhteiskonsertin onnistumisesta aiheutti ainakin CM:ää kohtaan hienoista paapomishenkeä. Matkan helmien joukkoon nouseekin siksi ehdottomasti myös eräs varastettu hetki: yhteisharjoituksista puistopussikaljalle kevätaurinkoon karkaaminen. Kolmen vuoden päästä Nysse palaakin jälleen Suomeen, tarkemmin Ouluun. Olen luottavainen, että CM-spirit on vielä silloinkin never die!

903561_10203507934000230_9022237490675031259_o

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Kuoronarkkarin tunnustuksia

2014-03-18 15:28:52

Liityin Cantus Mercurialikseen vuoden 2010 alussa. Olin haaveillut kuorossa laulamisesta jo monta vuotta, mutta pelkäsin koelauluja, enkä ollut uskaltanut yrittää aiemmin. Cantukseen tulo oli kuitenkin helppoa, kun ei tarvinnut esittää mitään aarioita tuomariston edessä. Yksinkertainen nuotissapysymis- ja äänialatesti varmisti paikkani sopraanona.

Aluksi tuntui vaikealta päästä meininkiin sisään. Moni laulaja oli ollut kuorossa mukana jo vuosia ja rutiinit olivat niin selkeitä, ettei uusille kuorolaisille osattu aina selittää kaikkea. Laulut tuntuivat haastavilta ja niitä käytiin iso liuta läpi nopeasti. Erityisen vaikeaa oli uskoa siihen, että pystyisi laulamaan niin korkealta, mihin sopraanorivin nuotit käskivät.

Ensimmäisten kuukausien kuluessa sain kuitenkin huomata äänialani ja nuottikorvani kehittyvän kovaa vauhtia. Ensimmäiseen konserttiin osallistuin oltuani mukana kolme kuukautta. Esitimme pääsiäisenä Naantalin kirkossa pitkän ohjelmiston Bachia. Konsertti oli aika kova tulikoe, mutta mielestäni pärjäsin ihan kohtuullisesti. En pyörtynyt enkä oksentanut lavalle kertaakaan. Nykyään konsertit ovat minulle kuoroharrastuksen suola. On ihanaa olla osa joukkuetta, valmistautua koitokseen ja kokea yhdessä esiintymisen huuma.

Pikku hiljaa tulin tutuksi ihmisten ja kuoron perinteiden kanssa. Puolen vuoden päästä olinkin jo vanha konkari ja sain auttaa uusia kuorolaisia. Sittemmin minusta tuli sopraanoiden äänenjohtaja, tiedottaja, hallitusjyrä ja lopulta vuoden 2013 puheenjohtajakin. Vastuun kasvaessa pääsin yhä syvemmälle toiminnan ytimeen. Hallituskavereista tuli ystäviä ja kaikki vapaa-aika kului välillä kuorotouhuissa. Puolen vuoden puheenjohtajuuteeni mahtui myös paljon stressiä, kaatuneita suunnitelmia ja uuden kuoronjohtajan rekrytointi. Syksyksi lähdin matkoille ja jätin vastuun varapuheenjohtaja Kaarenille.

Lomilla kuorossa laulamista tulee kuitenkin ihan fyysinen ikävä. Viime syksyn matkalla pärjäsin yllättävän hyvin, kunnes näin kuvia kuoroleiriltä. Tippa tuli silmään ikävästä ja harmituksesta. Cantus Mercurialiksesta on vuosien mittaan tullut valtavan tärkeä osa elämääni. Yhdessä laulamisesta tulee niin hyvä olo, etten halua ikinä lopettaa kuoroharrastusta.

Terveisin,
Maija
pj-maija

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Ja ettet taipunut sä...

2013-12-11 19:31:09

zorronalle

 

Zorro-nalle.

 

 

 

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Uuden ceeämmäläisen ajatuksia kuluneesta syksystä

2013-12-01 19:19:34

Cantus Mercurialiksen syyskausi ja samalla minun ensimmäinen syksyni kuorossa lähenee loppuaan, ja täytyy sanoa, että kuoroon liittymistä ei ole tarvinnut katua kertaakaan! Kuoroon liittyminen oli jo pitkään muhinut mielessäni, mutta lopullisen päätöksen tein hetken mielijohteesta. Olen aikaisemmin harrastanut pianonsoittoa ja laulua, mutta kuorolaulua en koskaan, minkä vuoksi vähän jännitti, uskallanko, osaanko, ymmärränkö. No, uskalsin! Minusta tuli ykkösaltto, ja oli mukavaa huomata, kuinka altot ottivat heti siipiensä suojaan. Täysin turha oli siis pelko siitä, ettei kuorossa ole ketään kavereita tai tuttuja. Tietysti sekin lämmitti mieltä, että kuoroon tuli niin paljon uusia jäseniä! Jee! Kotouduin mielestäni hyvin kuoroon syksyn mittaan. Ohjelmisto miellytti ja harkkoihin oli mukava tulla. Ensimmäisissä stemmoissa minut valittiin alttojen uudeksi äänenjohtajaksi, mikä pestinä vähän jännitti, mutta sekin turhaan. Ensi vuonna olenkin jo hallituksessa tiedottajana, huh!

Juuri kauden alettua tuli jo kuoroleiri, joka pidettiin 5.-6.10. Varjo-Tallilla, Vahdolla. Näin jälkeenpäin voin todeta, että jos en olisi tullut leirille, olisin ollut harkoissa aika kuutamolla. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä tilaisuus leiri oli tutustua ihaniin kuorolaisiin! (nimim. hauskaa oli!:)) Kuoroleiriin otettiin varaslähtö karaokebileillä, joihin en itse harmikseni päässyt, mutta toivottavasti näitä tulee lisää!

Syksyllä kuorolla oli verrattain paljon pikkukeikkoja mm. TuKyn vuosijuhlaviikon avajaisissa, TuKyn vuosijuhlassa, Nordean Kaarinan konttorin avajaisissa ja Nordean Oktoberfest-virkistysjuhlassa. Ensimmäinen keikka, johon osallistuin, ei juuri etukäteen jännittänyt, mutta kun päästiin yleisön eteen, jalat kyllä tutisivat! Vuosijuhlakeikan jälkeen kuoro kokoontui vielä ravintola Teiniin syömään ja nauttimaan yhdessäolosta. Keikkojen määrä on tuonut oman haasteensa harjoitteluun ja stemmaaminen on ollut erityisen tärkeää. Kuoroharjoituksissa on kuitenkin aina ollut hauskaa, eikä homma ole ruvennut maistumaan puulta, vaikka harjoittelu on vaatinut ja vaatii aikansa. Vielä on edessä Karoliinan äidin 50-vuotisjuhlat, Aktian joulukonsertti sekä Lapsen tähden -konsertti ennen joululomia. Suurena hartaiden ja hengellisten joululaulujen fanina odotan joulukonserttia innolla. Minua ei siis ole laisinkaan haitannut joululaulujen harjoittelun aloittaminen heti alkusyksystä. Vaikka syyskautta on vielä jäljellä, niin haluan kiittää kuoroa kuluneesta syksystä ja toivottaa mukavaa joulunodotusta! Ihana CM!

Lauluterveisin,

Fanni

fanni

 

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Kuvareportaasi CM:n KaupSu-rastilta

2013-09-09 12:04:33

Tässä lyhyt kuvareportaasi CM:n suoritusrastilta TuKY ry:n Kaupunkisuunnistuksessa 29.8.2013. Kuvat löytyvät galleriasta!

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

CM-spiritin viemää

2013-08-26 09:15:35

Vuosi sitten odotin syyskuun toista maanantaita jännittyneenä. Olin päättänyt toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja liittyä kuoroon, ja tuona maanantaina olivat Cantus Mercurialiksen, tuttavallisemmin CeeÄmmän syksyn ensimmäiset harkat. En ollut koskaan laulanut kuorossa vaikka olinkin harrastanut musiikkia lapsuudesta lähtien, ja minua jännitti paitsi uusien ihmisten joukkoon meneminen, myös se, pääsisinkö ylipäätään kuoron riveihin. Kerrostalomme pahamaineisena suihkusopraanona en luottanut taitoihini ihan täysillä.

Kuten tavallista, jännitin turhaan. Kuoro otti meidät uudet laulajat vastaan hälisevänä, innostuneena, rönsyilevänä ja valloittavana. (Sittemmin olen oppinut, että tämä syksyn ensinäkemisen innostukselta vaikuttanut hälinä on ympärivuotista ja kantaa nimeä käkäily. Olen oppinut myös, että käkäily olisi parasta säästää harkkojen jälkeiseen istuskeluun läheisessä Proffan kellarissa.) Ensimmäisten harkkojen jälkeen olo oli upea, sillä tunsin ylittäneeni itseni, ja kaiken lisäksi kuorolaulu oli mahtavampaa kuin olin odottanut.

Syksyn pimeneviä iltoja lämmittivät koko kuoron harjoitusten lisäksi stemmaharkat, joihin kokoonnuimme sopraanojen kanssa usein sunnuntai-iltaisin. Laulettiin, juteltiin, syötiin suklaamuffineja (Kiitokset Tytille niistä maan makoisista muffineista, jos luet tätä!)  ja juotiin teetä sateen ropinan lyödessä tahtia. Stemmaharkoissa tuntui myös tavallaan helpommalta tutustua uusiin ihmisiin, kun paikalla ei ollut ihan niin isoa joukkoa.

Ensimmäiseen CM-vuoteen mahtui paljon kaikenlaista uutta ja mahtavaa. Alkusyksyn kuoroleirille kokoonnuttiin Kakskerran järvimaisemiin. Lounaaksi syötiin pitsaa, ja illalla rentouduttiin saunomalla ja uimalla, äänihuulet hellinä koko päivän laulamisesta — mikä ei tietenkään estänyt meitä laulamasta myös saunassa. Osallistuin kuoron 30-vuotisjuhliin, joissa juomalauluja veisasivat nykyisten kuorolaisten lisäksi kolmen eri vuosikymmenen alumnit. Heidän huulillaan oli yhä se kuuluisa CM-spirit, joka oli itselleni tuolloin vielä merkitykseltään vieras. Pääsin esiintymään kauppakorkeakoulun lisäksi muun muassa Akatemiatalolle, Tuomiokirkkoon ja kenties eksoottisimpana kaikista: joulukonsertoimaan Naantalin kylpylän uima-altaaseen. Hienot muistot on jättänyt myös Parkilla vietetyn saunaillan ohjelmanumero karaokeräppi. Tärkeimpänä kaikista ovat tietysti olleet kaikki ne huipputyypit, joihin oon vuoden aikana tutustunut. Vaikka Cantus Mercurialis toimii kauppakorkeakoulun suojissa, riveissämme on runsaasti laulajia myös yliopiston ja ammattikorkean puolelta.

Ensimmäiseen kuorovuoteen mahtui toki myös joitain epäilyksiä. Jännitin esiintymistä ihan kauheasti, ja ajattelin olevani varmasti ihka ainut, joka ei uskalla esiintyä edes näin isossa porukassa. Kannatti kuitenkin avata suunsa ja jutella esiintymispelosta muille kuorolaisille, sillä monet muutkin sanoivat jännittäneensä ennen ensimmäistä keikkaansa. Toiset myönsivät edelleenkin astuvansa lievästi tutisevin polvin yleisön eteen. Debyyttini CM:n riveissä tapahtui vasta joulukonsertissa, mutta silloin huomasinkin sitten, että muistin omat stemmani pienestä jännityksestä huolimatta. Nautin myös esiintymisestä, ja tuntuukin siltä, että kuoron kautta oon saanut uutta rohkeutta myös muihin esiintymistilanteisiin!

Viimeistään perinteiseen, ravintola Suomalaisella Pohjalla esitettyyn vappukonserttiin mennessä tunsin olevani täysiverinen, CM-spiritin valtaama ceeämmäläinen. Syksyllä kuoroa alkaa johtaa ihanan innostunut Pekka Nebelung, ja odotankin innolla, mitä syksy tuo tullessaan. Toivottavasti paljon uusia laulajia!

karoliina

Terveisin, Karoliina

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

CM onnittelee vastavihittyjään!

2013-07-23 21:39:53

Kesäkuun lopussa CM sai kunnian edustaa luottosopraanomme Maijan ja tuoreimman tenorimme Sampon hääjuhlissa. Kesähäät olivat juuri sellaiset kuin pitääkin – oli vanha tanssilava meren rannassa, paljon musiikkia sekä aamuyön sauna ja pulahdus Itämereen. Etsimme piilopulloja ja koitimme siinä samalla käyttäytyä. Mahdotontako?

Mies, tule kuoroon.
Mies, tule kuoroon.
Posted in: Blogi Read more... 0 comments

CM:n kesäelämää

2013-06-09 21:02:33

Toisinaan kesätauollakin on vain ihan pakko kokoontua! Torstai-iltana olikin jälleen perinteisten 6.6. klo 6 (…pm!) kesätreffiemme aika. Turun jokivarren helmi, aurinkoinen ravintolalaiva Donna hemmotteli laulajaa muutamalla kylmällä olusella. Läsnäolollaan ilahduttivat myös useat alumnit, joista kaukaisimmat saapuivat Tansaniasta saakka.

Hyvässä seurassa olikin mukava päivittää kuoroalumnien tietämystä uusilla juoruilla ja kertomuksilla viimeisen kuorokevään kokemuksista, ja varsinkin mystisestä uudesta johtajasta! Samalla vaihdettiin muutkin kuulumiset ja uudet sekä vanhat kuorolaiset saivat tilaisuuden tutustua toisiinsa.


Donnan hälystä siirryimme myöhemmin illalla syömään jätskejä (pussikaljalle) Samppalinnanmäen näköalapaikalle. Muutama laulukin pääsi livahtamaan. Siinä oli kuorotoimintaa parhaimmillaan: joukko kivoja tyyppejä, joiden seurassa voi olla oma itsensä, kaunis kesäilta, pari laulua ja sattumanvaraisen yleisön suosioon sulkeutuminen siinä vaiheessa, kun suosiota vielä riittää.

7.7:ttää odotellessa!

Posted in: Blogi Read more... 2 comments

Kattokaa, meil on kivempaa!

2013-06-08 11:44:03

Bloggaus on kuulemma kuollut, kiitos Twitterin. Cantuslaisten edesottamuksia on kuitenkin lähes mahdotonta tiivistää 140 merkkiin, siksi päätimme perustaa blogin. Blogin tarkoituksena on levittää cantus-tietoutta kaikille niille, jotka eivät vielä ole kuulleet meistä. ”Kattokaa, meil on kivempaa” on lällätys muille kuoroille, mutta samalla myös kutsu sinulle. Sullakin vois olla kivempaa.

Cantus Mercurialis on Turun menevin, hauskin, kaunein ja komein opiskelijakuoro, tule vaikka katsomaan. Mukaan pääset saapumalla harjoituksiin Turun kauppakorkeakoulun Mercatorille maanantaisin kello 18.30. Tällä hetkellä kuoro on kesätauolla, syksyn ensimmäiset harjoitukset pidetään ma 9.9. klo 18.30!

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Perjantai-Rasse

2013-02-07 11:09:10

Rasmus on  kuoromme luottobasso ja tuleva lääkäri. Perjantai-Rasse jakaa kullanarvoisia, lääketieteellisesti päteviä vinkkejä monenlaisiin tilanteisiin.

”Hullunrohkeat ihmiset (lue hölmöt), jotka käyvät avannossa, näyttävät kehittävän ruskeaa rasvakudosta ympäri kehoa, erityisesti kaulan alueelle. Eli jos kuulut tähän joukkioon, niinkuin allekirjoittanut, kannattaa kuumien aaltojen iskiessä vetää kaulaliinat auki.”

Posted in: Blogi Read more... 0 comments

Liityin Cantus Mercurialikseen vuoden 2010 alussa. Olin haaveillut kuorossa laulamisesta jo monta vuotta, mutta pelkäsin koelauluja, enkä ollut uskaltanut yrittää aiemmin. Cantukseen tulo oli kuitenkin helppoa, kun ei tarvinnut esittää mitään aarioita tuomariston edessä. Yksinkertainen nuotissapysymis- ja äänialatesti varmisti paikkani sopraanona.

Aluksi tuntui vaikealta päästä meininkiin sisään. Moni laulaja oli ollut kuorossa mukana jo vuosia ja rutiinit olivat niin selkeitä, ettei uusille kuorolaisille osattu aina selittää kaikkea. Laulut tuntuivat haastavilta ja niitä käytiin iso liuta läpi nopeasti. Erityisen vaikeaa oli uskoa siihen, että pystyisi laulamaan niin korkealta, mihin sopraanorivin nuotit käskivät.

Ensimmäisten kuukausien kuluessa sain kuitenkin huomata äänialani ja nuottikorvani kehittyvän kovaa vauhtia. Ensimmäiseen konserttiin osallistuin oltuani mukana kolme kuukautta. Esitimme pääsiäisenä Naantalin kirkossa pitkän ohjelmiston Bachia. Konsertti oli aika kova tulikoe, mutta mielestäni pärjäsin ihan kohtuullisesti. En pyörtynyt enkä oksentanut lavalle kertaakaan. Nykyään konsertit ovat minulle kuoroharrastuksen suola. On ihanaa olla osa joukkuetta, valmistautua koitokseen ja kokea yhdessä esiintymisen huuma.

Pikku hiljaa tulin tutuksi ihmisten ja kuoron perinteiden kanssa. Puolen vuoden päästä olinkin jo vanha konkari ja sain auttaa uusia kuorolaisia. Sittemmin minusta tuli sopraanoiden äänenjohtaja, tiedottaja, hallitusjyrä ja lopulta vuoden 2013 puheenjohtajakin. Vastuun kasvaessa pääsin yhä syvemmälle toiminnan ytimeen. Hallituskavereista tuli ystäviä ja kaikki vapaa-aika kului välillä kuorotouhuissa. Puolen vuoden puheenjohtajuuteeni mahtui myös paljon stressiä, kaatuneita suunnitelmia ja uuden kuoronjohtajan rekrytointi. Syksyksi lähdin matkoille ja jätin vastuun varapuheenjohtaja Kaarenille.

Lomilla kuorossa laulamista tulee kuitenkin ihan fyysinen ikävä. Viime syksyn matkalla pärjäsin yllättävän hyvin, kunnes näin kuvia kuoroleiriltä. Tippa tuli silmään ikävästä ja harmituksesta. Cantus Mercurialiksesta on vuosien mittaan tullut valtavan tärkeä osa elämääni. Yhdessä laulamisesta tulee niin hyvä olo, etten halua ikinä lopettaa kuoroharrastusta.

Terveisin,
Maija

pj-maija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *