Liityin Cantus Mercurialikseen vuoden 2010 alussa. Olin haaveillut kuorossa laulamisesta jo monta vuotta, mutta pelkäsin koelauluja, enkä ollut uskaltanut yrittää aiemmin. Cantukseen tulo oli kuitenkin helppoa, kun ei tarvinnut esittää mitään aarioita tuomariston edessä. Yksinkertainen nuotissapysymis- ja äänialatesti varmisti paikkani sopraanona.

Aluksi tuntui vaikealta päästä meininkiin sisään. Moni laulaja oli ollut kuorossa mukana jo vuosia ja rutiinit olivat niin selkeitä, ettei uusille kuorolaisille osattu aina selittää kaikkea. Laulut tuntuivat haastavilta ja niitä käytiin iso liuta läpi nopeasti. Erityisen vaikeaa oli uskoa siihen, että pystyisi laulamaan niin korkealta, mihin sopraanorivin nuotit käskivät.

Ensimmäisten kuukausien kuluessa sain kuitenkin huomata äänialani ja nuottikorvani kehittyvän kovaa vauhtia. Ensimmäiseen konserttiin osallistuin oltuani mukana kolme kuukautta. Esitimme pääsiäisenä Naantalin kirkossa pitkän ohjelmiston Bachia. Konsertti oli aika kova tulikoe, mutta mielestäni pärjäsin ihan kohtuullisesti. En pyörtynyt enkä oksentanut lavalle kertaakaan. Nykyään konsertit ovat minulle kuoroharrastuksen suola. On ihanaa olla osa joukkuetta, valmistautua koitokseen ja kokea yhdessä esiintymisen huuma.

Pikku hiljaa tulin tutuksi ihmisten ja kuoron perinteiden kanssa. Puolen vuoden päästä olinkin jo vanha konkari ja sain auttaa uusia kuorolaisia. Sittemmin minusta tuli sopraanoiden äänenjohtaja, tiedottaja, hallitusjyrä ja lopulta vuoden 2013 puheenjohtajakin. Vastuun kasvaessa pääsin yhä syvemmälle toiminnan ytimeen. Hallituskavereista tuli ystäviä ja kaikki vapaa-aika kului välillä kuorotouhuissa. Puolen vuoden puheenjohtajuuteeni mahtui myös paljon stressiä, kaatuneita suunnitelmia ja uuden kuoronjohtajan rekrytointi. Syksyksi lähdin matkoille ja jätin vastuun varapuheenjohtaja Kaarenille.

Lomilla kuorossa laulamista tulee kuitenkin ihan fyysinen ikävä. Viime syksyn matkalla pärjäsin yllättävän hyvin, kunnes näin kuvia kuoroleiriltä. Tippa tuli silmään ikävästä ja harmituksesta. Cantus Mercurialiksesta on vuosien mittaan tullut valtavan tärkeä osa elämääni. Yhdessä laulamisesta tulee niin hyvä olo, etten halua ikinä lopettaa kuoroharrastusta.

Terveisin,
Maija
pj-maija

Kuoronarkkarin tunnustuksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *